http://hullusirkus.blogspot.com/

Jaksan pitemmälle ja nopeammin kuin ennen.

Kävin taas tänään juoksemassa n. 7km lenkin.Kaloreita paloi tunnin aikana 820. Saan pidettyä sykkeet jo alle 150 lukuunottamatta viimeistä todella jyrkkää mäkeä, siinä sykkeet nousi 175:een. Mun ongelmani on se, että sykkeet nousee helpostikin yli 160:nen ja pysyy siellä koko harjoituksen ajan. Nyt olen yrittänyt harjoitella juoksumatolla/crostrainerilla, niin että sykkeet pysyisi siinä 140 kohdalla koko harjoituksen ajan. Ja kyllä näyttää tuottavan tuloksia.

Tietääkö kukaan mitään hyvää nettisivua mistä sais mitattua lenkin pituuden?

 

Olen ajatellut vihdoinkin vaihtaa blogini nimeä. Kotiäiti-urani loppui jo reilu vuosi sitten.  Joten on ehkä aika vaihtaa myös nimeä täällä. Olen myös miettinyt bloggeriin siirtymistä. En ole viime aikoina löytänyt mieleisiäni sivupohjia vuodatuksen blogeihin. Tarjonta tuntuu tyrehtyneen, mutta mietin vielä. Ehkä jätän tämän tänne tällä nimelä ja vaihdan uuteen blogiin uudella nimellä.

Mielipiteitä?

 

Ai niin, paino on 81.7, mutta saattaa heittää relun puolikin kiloa päivässä. Ihan ihmeellistä sahaamista, tippuu, ei tipu, tippuu...

Pääsin jo hetkeksi alle 82kg:n, mutta sitten paino pompsahti lähelle 83:a ja nyt se on reilut kaksi viikkoa ollut 82.6-82.3 eikä laske, ei. Oon punninnut kaiken syömäni ja ollut siivosti muutenkin. Turhauttaa.

Muutama viikko sitten olin jo vähän huolissani, kun paino laski liian nopeasti tosi paljon, ja tässä sitä nyt sitten jumitetaan. Söin jo parina päivänä kalorit täyteen, kun ajttelin, että jos tää jumi johtuu jatkuvasta kalorivajeesta. Turhauttavaa on myöskin tiputtaa nyt jo kolmanteen kertaan samoja kiloja.Tää on kuitenkin ihan omaa tyhmyyttä. Ihan itse olen itseni syönyt taas tähän kuntoon.

Ootteko koskaan miettinyt laihdutusta siltä kantilta kuinka turhaa se on? Ajan, rahan ja vaivan hukkaan heittämistä. Ei se nimittäin ole ollut halpaa, kun olen itsei syönyt kaikella pizzalla, suklaalla ym tähän kuntoon. Ja kaikki se aika minkä olen käyttänyt pelkästään syömiseen... Kilohinta meikäläisessä alkaa oleen kohdillaan. Hyvin voideltu sisältä ja ulkoa.

Seuraavaksi ohjelmassa on lasten herätys, kuskaukset päiväkotiin ja kouluun, töitä ja iltapäivällä uintia Esikon kanssa. Väsyttää, mutta kai tämä tästä taas!

Kuten jo sanoin, niin loppu viikosta olin niin väsy ja stressaantunut, että söin jo kaikenlaista ja ostin kolmen kuukauden tauon jälkeen jopa itselleni karkkia kaupasta. Eikä viikoloppu tuonut sen suurempaa helpotusta tai lepoa.

Ristiäiset sujuivat hyvin ja pieni Ihme sai kauniin ja näköisensä nimen. Söin kuitenkin ihan yli kaiken kulutuksen ja tarpeen. Se alkoi jo aamulla kotona, mutta jatkui juhlissa voileipäkakulla, pullilla, tuulihatuilla ym. Sunnuntaina oli Tirpan lastenkutsut. Mitään ei ollut tehty valmiiksi. Ukko leipoi ja minä siivosin. Täytin täytekakkua siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vieraat tulivat. Sunnuntaina oli kuitenkin sen verran fiksu, että tein dippikasviksia. Sipsit jätin kokonaan syömättä. Söin ihan pienen mokkapala (23g) ja täytekakkua ison palan.

Ukko oli onneksi vapaalla sunnuntaina. Päässä napsui siihen malliin iltapäivällä, että en ollut enää itsenikään mielestä hyvää seuraa. Pakkasin jumppakassin ja riehuin ensin tunnin BodyJamissa ja heti perään toisen tunnin BodyCombatissa. Johan helpotti. Kaloreita paloi 1717kcl kahdessa tunnissa. Viime viikolla en kaikkien juttujen ja Ukon iltavuoron takia päässyt ollenkaan jumppaan. Toi liikkumattomuus saa päässä napsumaan ja pahasti. Olen saanut itseni liikuntakoukkuun.

Olotilaa helpotti myös  se, että perjantaina Esikko menee kaverilleen yökylään ja Vaari ottaa Tirpan ja Pojun yöksi. Ukko on iltavuorossa. Saan olla ihan itsekseni koko illan. Soitin Vaarille ja kerjäsin vapaailtaa. Onneksi Vaari ja Paha äitipuoli* ovat niin ihania, että tekevät tälläiset olen vaan illat mahdollisiksi aina silloin tällöin.

Paino on 82.2kg. Heti huomaa nousun, kun mässää muutaman päivän.

* Paha äitipuoli on maailman ihanin ja kultaisin ihminen ja tykkään hänestä suunnattomasti, mutta eihän äitipuolet voi olla hyviä, eihän. Siitä tämä, hänenkin tietämänsä, vitsi. Arvostan, siis, isäni vaimoa suunnattomasti.

Kaksi ihan hullua viikkoa takana eikä hengähdystaukoa näkyvissä. Töissä on ollut ihan kamala hässäkkä. Paljon sairaslomia ja hankalia asiakkaita. Kotona olen leikkinyt yh:ta, kun Ukolla on ollut kunnon iltavuoroputki.

Viime viikonloppu oltiin Ukon kanssa kahdestaan parisuhdeleirillä. Antoisa, mutta rankka kokemus. Ei ollut kyllä levolla pilattu. Ei onneksi löydetty mitään isoja luurankoja kaapeista. Silti oli aika rankaa kaivella mielensä perukoita ja keskusella ihan oikeista asioista toisen kanssa pitkästä aikaa kaikessa rauhassa.

Huomenna lähdetään pääkaupunkiseudulle ristiäisiin. Saan neljännen kummitytön. Tätä ihmettä on odotettu yli kuusi vuotta ja koeputken kautta vauhtia annettu. Toki jokainen lapsi on ihme ja juhlan arvoinen, mutta tällä kertaa tämä tuntuu vielä isommalta juhlalta.

Ja silti haluaisin käpertyä päiväksi peiton alle, sulkea puhelimet, vetää verhot eteen, ruuvata ovikellon irti ja olla vain ihan yksin. Esimieheni ehdotti, että anon vapaapäivän, mutta mistä niitä vapaapäiviä saa, että voisi hukata perheensäkin yhdeksi päiväksi johonkin.

Tekee mieli vain mankua. 12 tuntinen työpäivä takana ja huomenna mennään taas aamusta alkaen. Söin eilen lasten suklaamurot ja tänään ostin kaksi lakua kaupasta ja söin pari palaa pullaa. Että niin huonosti jo menee.

Paino voi onneksi hyvin. Tänä aamuna 81.8kg.